Urheilua ja yksi koira

Kuvaan paljon urheilua, koska teen paljon iltaa.

Ajattelin lykätä linjoille muutaman aiheeseen liittyvän kuvan pesiksen jatkeeksi. Olen huomannut itsessäni ihan uudenlaista mieltymystä urheiluvalokuvaukseen. Jos sää sallii, ja vaikka ei sallisi, viihdyn kentänlaidalla kamera kourassa. Pelaajien tunnetilat vaihtuvat ääripäästä toiseen, ilmeet ovat vahvoja ja liike näkyvää.

Lisäksi valon käyttäytyminen (esim. kuvassa 1) ja jonkinlainen järjenvastaisuus/outous (kuva 2) ovat kiinnostavia seikkoja valokuvassa.

1. Viitaniemen jousiammuntakisojen tähtäinjousifinaalin voitti Antti Pekoniemi viimeisellä nuolella.
2. Lakeuden Taitovoimistelijoiden Antti Tuuri, 11, tekee temppuja trambolinilla.
3. Mauri Viitamaa oli lähes varma maastopyöräilyn marathon-cupin kolmannen osakilpailun voittaja, kun hän 100 metriä ennen maalia osui epähuomiossa reittimerkkiin. Nauha takertui pyörän ketjuihin, ja Viitamaa hävisi lopulta 11 sekuntia voittajaksi yltäneelle Samuli Saarelalle.
4. Jyväskylän JJK vastaan IFK Maarianhamina. JJK:n Tommi Kari poistuu kentältä pelin jälkeen.
5-6. Jyväskylän JJK vastaan IFK Maarianhamina. JJK voitti 2-1. Kuva 6 julkaistiin lehdessä.
7. Taru-Mari Talaslahdelle koirarotujen suomentaminen on tervetullut päätös. Kuvassa Talaslahden koirat mittelspitz Sani (vas.) ja kooikerhundjet Severi ja Siru.

Kuvien copyright: Keskisuomalainen





















P.S. Urheilusta vielä: välillä harmittaa, ettei tarkennus pysy nopeatempoisen pelin perässä ja oikeissa pelaajissa. Olisiko kokeneemmilla kuvaajilla vinkkiä siihen, miten tarkennus olisi syytä hoitaa fiksuiten?

Vihreitä ihmisiä plus yksi keltainen

Kesällä kuvataan paljon ulkona, mikä on virkistävää verrattuna siihen yhdeksän kuukauden ajanjaksoon, jolloin kaikki on harmaata ja loisteputkimaisen kelmeää.

Vihreyttä on ainakin Lappeenrannassa näkyvissä ihan joka puolella, paitsi siellä missä on Saimaa. Vihreä on armollinen väri Etelä-Saimaan paperilaadulle, koska jostakin syystä vihreä toistuu lehdessä varsin hyvin.

Kuten kaikki tehokeinot, myös vihreyden käyttö saattaa potkia jossakin vaiheessa vastaan. Luulin kuvanneeni enemmänkin vihreyttä, mutta ei niitä lopulta ollutkaan kuin muutama otos. Toisaalta kaikki keinot ovat ok, jos ne ovat tilanteeseen sopivia.


1. Superruokien sanansaattaja kävi maakunnassamme. En ole superfoodeista ihan varma.

2. Motocross-kypärän alta paljastuu naiskuljettaja. Kuvasimme hieman hiekan pöllyttelyä, kun hän pysähtyi ja katsahti taakseen. Herkkyyttä ison haarniskan sisällä.

3. Herra kasteli siirtolapuutarhapalstaansa. Tämä oli muuten kesän ensimmäinen viheröveri.

4. Festarikävijällä oli upea tukka ja tumma vihreä tausta toimi mielestäni kauniisti. Kompositio on nyt ehkä ns. tampereschoolia, mutta yritän pärjätä.

5. SaiPa on lappeenrantalainen jääkiekkojoukkue, jonka tunnus on keltamusta satelliitti(?). Uusi toimitusjohtaja oli haastattelussa, ja aikaa oli vähän. Toimisto on tylsä, mutta seinällä on keltainen ryijy. Ja näköjää siitä syntyy afro. Kuva meni verkkoon, sisälle meni toisella setupilla tehty kahden salaman puuhastelu.

(Kuvien copyright Etelä-Saimaa)

Henkilöitä

Lehtikuvaajan työssä pääsee tapaamaan ihania erilaisia ja mielenkiintoisia ihmisiä - ja eläimiä. Nautin uusista kohtaamisista, ja pidän niitä ammattini parhaimpina puolina. Jokaisen kohdalla on aloitettava nollasta, ja alkutunnustelujen perusteella päätettävä, kuinka lähestyä kutakin. Ilman sen kummempia analyyseja, alla on muutamia henkilö- ja eläinkuvia.

1) Veijo Tuomainen (voitti vaikean silmätaudin ja sokeutumisen)
2) Juha Mieto (hauskuutti minua)
3) Honey B:n solisti ja basisti Aija Puurtinen (uusi esikuvani voimanaisesta)
4) Yona eli Johanna Louhivuori (voitti sydämeni sympaattisuudellaan)
5) vastavalmistunut Saniya Giniatullina (hurmaava, piristi päivääni)
6) luokanopettaja Aarne Von Wright (välittää nuorista ja heidän alkoholinkäytöstään)
7) Sanna Backlund (esteratsastaja, pitää hevosista)
8) Ihana koira, jonka rotua tai nimeä en muista (antoi minulle päivän liikunnan, kun yritin saada häntä kiinni valokuvaan)
9) raksamiehet (joilla on aamujumppa viikottain)

Kuvien copyright: Savon Sanomat

Pesiksestä se lähti

Kävin viime viikolla kuvaamassa ensimmäistä kertaa urheilua. Jännitti.

Tiedän pesäpallosta vain pintapuolisesti. Näen sen sekä hyvänä että huonona: toisaalta olen konventioiden ulkopuolella, koska en tunnista niitä, ja ulkopuolisuus saa minut katsomaan peliä näkökulmasta, johon ei ehkä ole totuttu. Se tuo kuvaamiseen toivottavasti jotain uutta ja raikasta. Toisaalta on tärkeää ymmärtää, mikä pelissä on olennaista.






















Jyväskylän Kiri pelasi Hyvinkään tahkoa vastaan. Jyväskyläläiset hävisivät.

Lehdessä julkaistiin kuva 4 (kakkoskuvana) ja kuva 5 (pääkuvana). Olisin valinnut pääkuvan toisin (kuva 3), mutta lehtityö on kompromisseja. Välillä kuvaaja saa näkemyksensä läpi, välillä ei. Kun oma valinta ei menekään läpi, täytyy jatkaa eteenpäin ja niellä pettymyksensä. Jokainen kuvauskeikka on vuoden lehtikuvan arvoinen, kiinnostava ja täynnä mahdollisuuksia - teoriassa nyt ainakin!

Ylioppilaan päivä

Edellisen postauksen kattokuvan lisäksi sain harvinaislaatuisen mahdollisuuden käyttää lähes koko päivän yhteen projektiin.

Teimme sivun kokonaisuuden seuraamalla yhden ylioppilaan juhlia aamusta iltaan. Kiitos Joelille ja perheelle, että tämä onnistui.

Viimeinen kuva oli sivun pääkuva. Halusin tallentaa illan tunnelmaa jotenkin muuten kuin laajis + flässi -yhdistelmällä. No, tele on itselleni luonteva, joten tiedä haastoinko sitten lopulta niin paljon itseäni. Mutta kesäinen fiilis ainakin siitä välittyy, jos ei muuta.

Kuvat ovat kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen otos on napsaistu 8.32, viimeinen 21.34.
(Kuvien copyright: Etelä-Saimaa)

Kärpäsenä katossa

Sanomalehdissä on paljon toistuvia kuva-aiheita. Erilaiset säät ja juhlat tulevat joka vuosi. Yksi näistä perinteisistä kuvauskohteista on ylioppilasjuhlaviikonloppu.

Olin jo keväällä miettinyt, että mitä aiheesta voisi keksiä. Jotakin uutta, mutta ei ehkä itsetarkoituksellisen outoa.

Muistelin, että Lappeenrannassa ainakin yksi lukio viettää lakkiaisia tavallisesti kaupungintalon isossa juhla- ja konserttisalissa, eli Lappeenranta-salissa. Se on komea tila, mutta aika kuvattu.


Halusin kokeilla uutta kuvakulmaa näihin juhliin. Onneksi kaupungintalon vahtimestarit ja henkilökunta olivat projektissa jeesimässä varsin avuliaasti.

Kiinnitin siis laajakulmalinssillä varustetun kameran kattoon. Alumiinitrussiin jalusta jumiin, sitten testausta (kuvassa minä ja toimittajamme Otto P.) ja sitten vain odottelua. Vähän jännitti, että miten kaukolaukaisin toimii, mutta se pelitti varsin asiallisesti.

Oli pelottavaa ottaa kamera käsiin ja katsoa, että mitä syntyi, vai menikö homma reisille. Aika monta reissua olin kuitenkin ehtinyt kuvan takia ajaa, ylitöinä ja työajalla.

Ihan asiallinen lopputulos, vaikka itse sanonkin.

(Kuvien copyright: Etelä-Saimaa)