23.5.2011

Tanssin kuvaamisesta

 Suhtaudun tanssi- ja teatteriesitysten kuvaamiseen hieman kaksijakoisesti. Yhtäältä on kiva kuvata, kun valot on suunniteltu visuaalisuuden ehdoilla, kuvattavat näyttävät hyvältä ja liikettä ei tarvitse itse keksiä.

Toisaalta niin valmiiksi suunniteltu esitys ei jätä paljonkaan varaa omalle näkemykselle. Eikä aina voi mennä kulissien taakse, vaan toisinaan lehteen on kätevintä tehdä vain visuaalisesti vahvoja kuvia. Vaihtelu virkistää siis tässäkin.

Lauritsalan Visan kevätnäytökseen mennessäni haaveilin pitkistä valotusajoista ja siten yllätyksistä myös itselleni. Ajattelin myös, että kun tarpeeksi monta ruutua kuvaa, osuu sinne myös yhdistelmä terävistä kasvoista ja liike-epäterävyydestä. Noh, eihän se ihan niin mennyt.

Kuvasin noin viisisataa kuvaa, joista hyvin onnistui viisi. Täysosumia en kokenut saavani. Nyt myös ymmärrän, miksi tällaistakin esteettistä liikettä kuvataan yleensä liike pysäyttämällä: onnistumisprosentti ei ole huikea. Mutta aina pitää vähän yrittää.

Valotusajat vaihtelivat puolesta sekunnista 1/20 sekuntiin. Alla olevista kuvista ensimmäinen meni neljän palstan pystynä lehteen, lisäksi lehteen pistettiin pari pienempää kuvaa treeneistä ja yhdestä toisesta osa-alueesta.

Pääkuva on toki vähän pehmeä, mutta jostakin syystä lehtipaperi skarppasi sitä juuri sopivasti.

Sen alla on kolme muuta kuvaa, joita olisin voinut ehdottaa myös kokonaisuuteen. Päädyimme kuitenkin tuohon ensimmäiseen. Se ei ihan potki niin lujaa kuin olisin halunnut, mutta ihan ok.

(Kuvien copyright: Etelä-Saimaa)




Ei kommentteja: