Tiedän pesäpallosta vain pintapuolisesti. Näen sen sekä hyvänä että huonona: toisaalta olen konventioiden ulkopuolella, koska en tunnista niitä, ja ulkopuolisuus saa minut katsomaan peliä näkökulmasta, johon ei ehkä ole totuttu. Se tuo kuvaamiseen toivottavasti jotain uutta ja raikasta. Toisaalta on tärkeää ymmärtää, mikä pelissä on olennaista.
Jyväskylän Kiri pelasi Hyvinkään tahkoa vastaan. Jyväskyläläiset hävisivät.
Lehdessä julkaistiin kuva 4 (kakkoskuvana) ja kuva 5 (pääkuvana). Olisin valinnut pääkuvan toisin (kuva 3), mutta lehtityö on kompromisseja. Välillä kuvaaja saa näkemyksensä läpi, välillä ei. Kun oma valinta ei menekään läpi, täytyy jatkaa eteenpäin ja niellä pettymyksensä. Jokainen kuvauskeikka on vuoden lehtikuvan arvoinen, kiinnostava ja täynnä mahdollisuuksia - teoriassa nyt ainakin!
4 kommenttia:
Se viitoskuva on tosi tyypillinen lehden valinta vaikka olisikin paljon mielenkiintoisempaa matskua. Kolmonen ja kutonen on ihan huikeita. varsinkin kolmonen.
Eihän vitonen ihan peruskuva ole, jos puhutaan pesiksestä. Sinänsä vanhana urheilutoimittajana ymmärrän, ettei kolmosta haluttu pistää lehteen, koska kuva on vierasjoukkueesta. Se on ehkä sellainen urheilukuvauksen lainalaisuus, että halutaan nähdä tuttuja naamoja, on se sitten fiksua tai ei.
Ehkä sen voi nähdä haasteena, tai kehyksenä, jonka sisällä yritetään tehdä tykkiä kamaa.
Mutta eihän se estä pistämästä otosta kuvakisoihin, siellä ei koti- ja vierasjoukkueilla ole väliä!
Mun mielestä kolmosen heikoin puoli on se, ettei kotipesään liukuvan etenijän naamaa näy. Kuva on siis aavistuksen myöhässä. Toisaalta aiemmin innosta pomppaava joukkuekaveri ei olisi ehkä ehtinyt ilmaan saakka.
Artun vierasjoukkuepointti on myös varmasti pätevä.
Jyrillä on pointti: vaikka hetki on mainio, puolen sekunnin aiempi tai myöhempi ajoitus olisi tuonut kuvaan lisäarvoa. Nyt ratkaiseva henkilö on jäänyt tunnistamattomaksi kuvaan. Toisaalta jo seuraava ruutu suuntaan tai toiseen olisi muuttanut kuvan sommitelmaa ratkaisevasti.
Hyvä kuva ei yksinään toki oikeuta paikkaansa lehdessä, ja ymmärrän, miksi kuvavalinta tehtiin siten kuin se tehtiin. Toimittajan jutun kärki oli kotijoukkueen heikossa menestyksessä, ja vitonen ja nelonen kuvaparina kertovat tästä parhaiten.
Näkeminen tietyn, usein tekstin saneleman näkökulman ja kärjen sisällä on välttämätöntä, mutta toisinaan äärimmäisen haastavaa, sillä kuvaaja yrittää "väkisin" nähdä jotain kiinnostavaa sellaisessa, mikä ei intuitiivisesti tunnu kuvan kannalta kiinnostavalta.
Jos kuva on tykkiä kamaa, on ihan mielenkiintoista miettiä, onko kuvan aina oletusarvoisesti oltava alisteinen tekstille, vai voisiko myös kuvan suuntaan tehdä kompromisseja. Kuvarepparit asia erikseen, mutta ihan päivittäisessä uutistyössä.
Edellyttäen siis toki, että kuvaaja on pysynyt aiheessa. Ja mainittakoon nyt sekin, etten pidä hyvää journalistista tekstiä millään muotoa vähempiarvoisena, mutta näen myös kuvan arvona itsessään, enkä vain jutun kuvituksena.
Lähetä kommentti