Olen monesti pysähtynyt miettimään, millä tavoin lähestyn ihmisiä, joita kuvaan. Minun on oltava määrätietoinen, mutta ei hyökkäävä. Ystävällinen, mutta ei mielistelevä. Joustava, mutta ei vietävissä. Kuvaustilanteessa on monta seikkaa, jotka täytyy ottaa huomioon.
Maakuntalehdessä on hyvin yleistä sekin, että kuvauskohteina ovat tavalliset kaduntallaajat. Heille julkisuus on vierasta. Kuvattavan alkukankeus on ymmärrettävää: tukka tuntuu olevan huonosti ja vaatteetkin ovat ihan vääränväriset. Kameraan katsominen ja sen edessä seisominen tuntuu vaivaannuttavalta. Mahdollisuus päästä lehteen on monelle nähdäkseni silti jännittävä ja kutkuttava kokemus.
Koen, että kuvaajan osoittama kiinnostus kuvattavaa kohtaan on tässä ensisijaisen tärkeää. Juuri tämä henkilö on olennainen, eikä "kuka tahansa". Vaikka en tietäisi yhtään, mitä olen tekemässä, pyrin aina osoittamaan innostusta ja kiinnostusta. Mielestäni niillä on rohkaiseva vaikutus kuvattavaan.
Koen, että kuvaajan osoittama kiinnostus kuvattavaa kohtaan on tässä ensisijaisen tärkeää. Juuri tämä henkilö on olennainen, eikä "kuka tahansa". Vaikka en tietäisi yhtään, mitä olen tekemässä, pyrin aina osoittamaan innostusta ja kiinnostusta. Mielestäni niillä on rohkaiseva vaikutus kuvattavaan.
Alla muutamia henkilökuvia. Peruspönötyksien välttäminen ei aina ole helppoa. Kuvaajan on tosiaan oltava jollain tapaa vähän hullu. Lyhyessä hetkessä ja nopeassa tilanteessa on saatava aikaiseksi jotain kiinnostavaa.
Kuvien copyright: Keskisuomalainen
Kuvat 1-2: Jyväskylän kaupunginteatterissa pitkän uran tehnyt Mikko Kauranen jää eläkkeelle.
Kuva 3: Kauppiaat Samuli Koskinen ja Pirkko Ilanne esittelivät entisessä Jyväskylän kauppahallissa avattavaa K-market Kauppahallia. Miau.
Kuva 4: Veljekset Aki ja Kai Laajan metsäkoneyritys Metsä-Multia Oy voitti Keski-Suomen nuori yrittäjä 2011 -palkinnon.
Kuva 5: Fanny Myllykoski ja Robert Johansson opiskelevat ruotsinkielisellä luokalla Pohjanlammen koulussa. Luokan ovikynnyksen ylitettyään oppilaat saavat puhua vain ruotsia, ja siksi lattiassa myös "Vi talar svenska".
Kuva 6-7: Teatteriharrastaja Alpo Lievemaa.
Kuva 8: Eversti Kai Tolkki täyttää 50-vuotta ja tykkää meloa.
Kuluneiden kolmen viikon aikana toimituksen arki on tullut tutuksi. Tiedän, kenen suuntaan minun kuuluu missäkin asiassa kääntyä. Uskallan avata suuni aamupalaverissa, ja olen löytänyt ihmisiä, joiden kanssa ruotia kuvia. Viihdyn täällä.
Keskustelu yli rajojen on ensisijaisen tärkeää, ja sitä voitaisiin käydä vieläkin hanakammin. Toimittaja ja kuvaaja ovat parivaljakko. On pitkälti heistä kiinni, miltä lopullinen juttu näyttää. Otsikko+ingressi+kuva=kova kolmikko, joka kääntää lukijan huomion. Niiden on pelattava yhteen. Siksi on tärkeää käydä keskustelua.
Taittajien kanssa puidaan taittoratkaisua, jos siihen on vain mahdollisuus. Keskisuomalainen käyttää pitkälti ennakoivaa taittoa, kuten moni muukin lehti. Tämä toimintatapa säästää kallisarvoista aikaa. Vakiintuneillekin käytännöille näen silti vaihtoehtoja. Mielestäni kesäkuvaajan tai -toimittajan etu ja velvollisuus on puskea rajoja lehden linjaa kunnioittaen. On oltava tarpeeksi rohkea neuvottelemaan, vaikka aina ei saisikaan näkemystään läpi!
Yritän toteuttaa omaa neuvoani. Seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti