Viimeinen ennen uusia edesottamuksia

Hei, tää syksyhän on alkanut! Pestini Keskisuomalaisessa päättyi elokuun lopussa ja olen takaisin Tampereella opintojen parissa. Ehdin käydä pienellä matkalla Ranskassa kansianvälisellä kuvajournalismin festivaalilla ennen koulun alkua. Viikon mittainen reissu oli ihan huippu, kun oli vieläpä hyvä porukka! Kuvien, puhujien ja näyttelyiden määrä oli valtava. Olen vieläkin haltioitunut näkemästäni, ja uskon, että se kantaa pitkälle syksyyn.

Kesäkuvia olisi vielä vaikka kuinka, mutta valitsin toistaiseksi viimeisen viestini aiheeksi muodin. Kuvasin Muodissa -liitteeseen persoonallista Annastiina Virmavirtaa, joka oli ihastunut lepopardikuvioon. Olen viehtynyt muotikuvaukseen, vaikka en pidä itseäni kovin muodikkaana, enkä ole huomannut olevani niin kiinnostunut pitkälle rakennetusta kuvasta aikaisemmin. Syksyn myötä olen alkanut tulla toisiin aatoksiin: muotikuvaus voisi olla ihan tosissaan kiinnostavaa. Rakentaminen viimeisen päälle, hiominen ja viimeistely on hyvin päinvastaista dokumentaristiselle kuvalle. Olen alkanut yhä intohimoisemmin tiirailla mallien silmistä heijastuvia valotäpliä ja koittanut pähkäillä, miten tilanteen valot on rakennettu, miten mallia on ohjattu, miten kuvausjärjestelyt on hoidettu jne.

Olen valinnut kuviin yhtenevän tyylin, suoran salaman, jota käytän harvoin, mutta joka mielestäni sopi hyvin tähän tilanteeseen. Tila oli myös hankala valaista hyvin. Kuvasimme viisi erilaista asukokonaisuutta Annastiinan kotona. Kuvausmiljöö ei ollut viimeisen päälle (arjen elämä näkyi hyvin selvästi, siksi myös tietty suoruus kuvissa), mutta meillä oli hauskaa, ja huudatimme musiikkia kilometrien päähän.

Kuvien copyright: Keskisuomalainen

Herra isoherra

Keskisuomalaisessa olen päässyt kuvaamaan monipuolisesti tunnettuja ja tuntemattomia. Tuntemattomia on jossain määrin helpompi lähestyä ja koen, että heihin on myös helpompi luoda kontakti. Vaikka jotkut karttavatkin kameraa, heidät on usein helppo innostaa kuvaan. Asenne kaiken ratkaisee.

Haastavampaa on kuvata heitä, jotka ovat jatkuvasti kuvattavana. Luulisi asian olevan toisin päin, sillä kyllähän paljon kuvatuksi tulevat myös tietävät, miten kameran edessä tulee olla ja heidän kanssaan on siksi helppo työskennellä. Helppo työskennellä, mutta helposti kuvasta tulee myös tylsää ja nähtyä.

Oli ilo katsoa eilen Kalle Björklidin kuvakirjaa "Jenni Vartiainen - Tomuisella tiellä". Björklid kiersi vuoden Vartiaisen matkassa ympäri Suomea. Hänen kuvansa pljastavat ällistyttävän kiinnostavia ja henkilökohtaisia puolia Vartiaisesta.

Pienet eleet, ilmeet ja tunnetilat viestittävät paljon. Niiden tallentuminen kuvaan on henkilöstä riippumatta vaativaa puuhaa, ja monesti kiinni myös hyvästä onnesta.



1-2) Talouskomissaari Olli Rehn pistäytyi Korpilahdella Alkio-opiston eläkkeelle siirtyvän rehtorin Jorma Keräsen juhlissa. Synkeät talousnäkymät nousivat esille Rehnin puheessa, mutta huumoritta hän ei silti esiintynyt.

3) Perussuomalaisten kansanedustaja Kauko "älä pistä tätä lehteen" Tuupainen nautiskelee kahvistaan hotelli Alban terassilla.

4) Keskustan kansanedustaja Anne Kalmari kotitilallaan.

5-6) Mauri Pekkarinen puutarhassaan. Lehdessä julkaistiin kuva 6 neljän palstan pystynä. Pekkarinen pitää puheen uskonnollisuudestaan Keski-Suomen miesten illassa syyskuun alussa, ja Keskisuomalaiseen tehtiin ennakko aiheesta.

7) Protacon Solutions Oy:n toimitusjohtajan Olli Porkholmin 50-vuotissyntymäpäiväkuva.

8-9) Äänekosken kaupunginjohtaja Hannu Javanainen joutui median myllytykseen ja kylmiltään Yle Keski-Suomen suoraan lähetykseen, kun Äänekosken biojalostamohanke kariutui. Lehdessä julkaistiin kuva 9. Itse tykkään ja puolustin kuvaa kahdeksan. Mielestäni kuva symbolisoi katseiden ja median keskipisteeseen joutumista, jonka lisäksi siinä on myös rahtusen huumoria. Kuva ei mennyt läpi. Puitteet kuvan ottamiselle olivat kaikin puolin vaikeat, sillä biojalostamohankkeen linkittyminen oli vain kuvatekstin ja jutun varassa.

Kuvien copyright: Keskisuomalainen

Hikeä ja autoja

Jyväskylässä alkaa tänään MM-ralli. Kaupungissa on käynyt jo muutaman päivän ajan kova tohina. Terassit ovat olleet iltaisin täynnä kansainvälistä rallikansaa. Ahdasta on ollut, mutta tunnelma on ainutlaatuinen.

Olin aluksi mielissäni minulle merkitystä vapaaviikonlopusta, sillä en ole kovin suuri rallin ystävä, vaikka ymmärrän tapahtuman merkittävyyden. Sitten kaupungin tunnelma sähköistyi. Ilmassa väreilee latautunut tunnelma - ihmiset odottavat. Ei sillä ole väliä, mikä tapahtuma on kyseessä, kun se saa ihmisissä tällaista innostusta aikaiseksi, ajattelin.

Niinpä pyysin saada jäädä töihin ainakin yhdeksi rallipäiväksi.

Rallikuvaaminen ei suinkaan ole vain tämän viikonlopun juttu. Keskisuomalaisen ralliliitettä väännettiin hiki hatussa pitkään. Se ilmestyi keskiviikkona. Ennakkojuttuja on ilmestynyt myös urheilussa tiuhaan tahtiin. Toimituksessakin jännitetään tulevaa viikonloppua.

Tämän kaltaiset suuret tapahtumat yhdistävät ihmisiä, ja ovat kuvaajan kultakaivos. Olisi kreisiä olla näkemättä, mitä täällä tapahtuu!


1) Norjalaiset rallifanit saapuivat paikalle minipakussa. Vaikka tunnelma oli hilpeä, he eivät olleet unohtaneet kotimaansa viime päivien traagisia tapahtumia. Siksi Norjan lippu oli nostettu puolitankoon. Kuvassa on myös norjalaispariskunta Regina ja Viktor Nilsenin ystävä, ruotsalainen Dick Pihl (vas.). Tämä kuva julkaistiin pääutissivun pääkuvana.

2) Kuvassa norjalainen Viktor Nilsen esittelee Norja-autoa sisältä. Käytännöllisessä pikkupakussa voi myös nukkua.

3) Kuvassa Seelim Karjalainen (vas.) ja Seeti Karjalainen poseeraavat Mikko Hirvosen pahvifiguurin kanssa. Tämä kuva julkaistiin sivulla kolme neljän palstan pystynä. Kuvaparista (kuvat yksi ja kolme) tuli kiitosta toimitukselta, mikä oli hirmu kiva kuulla. Jutun yhteydessä julkaistiin myös kahden palstan kakkoskuva rallikahvilan työntekijästä Teija Kuljusta.

4) Ralli ei miellytä kaikkia, ja siksi Jyväskylässä järjestetään vaihtoehtoiset kadunvaltausjuhlat. Kyseessä on "valtaus"-sanasta huolimatta rauhallismielinen tapahtuma.

5) Mikko Hirvonen valmistautui ralleihin testaamalla Fordia Jämsässä. Viime kauden raju ulosajo ei ole unohtunut rallikansaltakaan.

Kuvien copyright: Keskisuomalainen

Sekaisin eläimistä

Kesä alkaa olla lopuillaan, rapiat neljä viikkoa jäljellä! Aika on mennyt vauhdilla. Kuvissa ollaan jälleen ihmisten kodeissa, lähinnä eläinten seurassa, ja lopuksi siirrytään maatalousnäyttelyyn Joutsaan.

1) 6-vuotias Taavi Tiusanen pitää kotisivuja Paavo-kissastaan. Lehdessä julkaistiin tämä.

2) Janne Palovuoren terveydentila heikkeni äkisti heti asepalveluksen alettua kesällä 2008. Majoitustilojen ilmanlaatu herättää huolta.

3) Lemmikkieläimen menetys on tuskallinen kokemus. Petteri Jokimies ja edesmennyt Sissy-collie.

4) Korhosten perhe vuokraa asuntonsa ralliviikonloppuna vieraille. Kuvassa Henry (vas.) ja Petri Korhonen sekä kissat.

5) Joutsan maatalousnäyttelyssä pinnalle nousivat eläimet ja traktorit. Mio Pyhäjärvi (edessä) ja Noel Pyhäjärvi (vas.) ihmettelevät vasikoita.

Copyright: Keskisuomalainen

Runoilija Marja-Liisa Kuitunen

Tuntuu hienolta, kun ihmiset päästävät minut omaan kotiinsa, vieraan ihmisen. Koti on monelle äärimmäisen privaatti alue. Koti on myös asujansa näköinen, persoonallinen ja jännittävä ympäristö. Vaikka koti ei konkreettisesti näkyisikään kuvassa, se näkyy kuvattavassa ja siinä, että hänellä on hyvä olla tutussa ympäristössä.

Runoilija Marja-Liisa Kuitusen kotona oli upea parveke, jonne valo siivilöityi puiden läpi.

Kuvien copyright: Keskisuomalainen

Coloured

Ernst Haas (1921-1986) on yksi värivalokuvauksen edelläkävijöitä. Ihailen suuresti hänen abstraktia tyyliään, liikettä, värien käyttöä ja tapaansa liikuttaa kameraa (Billboard painter, Monument Valley ja härkätaistelu ovat hyviä esimerkkejä). Myös Alex Webbillä on mieletön kyky nähdä väreissä (esim., 2, 3 ja 4).

Hain alle kuvia, joita ajattelen ennen kaikkea värien ja valon käytön näkökulmasta.

Kuvien copyright Keskisuomalainen

Urheilua ja yksi koira

Kuvaan paljon urheilua, koska teen paljon iltaa.

Ajattelin lykätä linjoille muutaman aiheeseen liittyvän kuvan pesiksen jatkeeksi. Olen huomannut itsessäni ihan uudenlaista mieltymystä urheiluvalokuvaukseen. Jos sää sallii, ja vaikka ei sallisi, viihdyn kentänlaidalla kamera kourassa. Pelaajien tunnetilat vaihtuvat ääripäästä toiseen, ilmeet ovat vahvoja ja liike näkyvää.

Lisäksi valon käyttäytyminen (esim. kuvassa 1) ja jonkinlainen järjenvastaisuus/outous (kuva 2) ovat kiinnostavia seikkoja valokuvassa.

1. Viitaniemen jousiammuntakisojen tähtäinjousifinaalin voitti Antti Pekoniemi viimeisellä nuolella.
2. Lakeuden Taitovoimistelijoiden Antti Tuuri, 11, tekee temppuja trambolinilla.
3. Mauri Viitamaa oli lähes varma maastopyöräilyn marathon-cupin kolmannen osakilpailun voittaja, kun hän 100 metriä ennen maalia osui epähuomiossa reittimerkkiin. Nauha takertui pyörän ketjuihin, ja Viitamaa hävisi lopulta 11 sekuntia voittajaksi yltäneelle Samuli Saarelalle.
4. Jyväskylän JJK vastaan IFK Maarianhamina. JJK:n Tommi Kari poistuu kentältä pelin jälkeen.
5-6. Jyväskylän JJK vastaan IFK Maarianhamina. JJK voitti 2-1. Kuva 6 julkaistiin lehdessä.
7. Taru-Mari Talaslahdelle koirarotujen suomentaminen on tervetullut päätös. Kuvassa Talaslahden koirat mittelspitz Sani (vas.) ja kooikerhundjet Severi ja Siru.

Kuvien copyright: Keskisuomalainen





















P.S. Urheilusta vielä: välillä harmittaa, ettei tarkennus pysy nopeatempoisen pelin perässä ja oikeissa pelaajissa. Olisiko kokeneemmilla kuvaajilla vinkkiä siihen, miten tarkennus olisi syytä hoitaa fiksuiten?

Pesiksestä se lähti

Kävin viime viikolla kuvaamassa ensimmäistä kertaa urheilua. Jännitti.

Tiedän pesäpallosta vain pintapuolisesti. Näen sen sekä hyvänä että huonona: toisaalta olen konventioiden ulkopuolella, koska en tunnista niitä, ja ulkopuolisuus saa minut katsomaan peliä näkökulmasta, johon ei ehkä ole totuttu. Se tuo kuvaamiseen toivottavasti jotain uutta ja raikasta. Toisaalta on tärkeää ymmärtää, mikä pelissä on olennaista.






















Jyväskylän Kiri pelasi Hyvinkään tahkoa vastaan. Jyväskyläläiset hävisivät.

Lehdessä julkaistiin kuva 4 (kakkoskuvana) ja kuva 5 (pääkuvana). Olisin valinnut pääkuvan toisin (kuva 3), mutta lehtityö on kompromisseja. Välillä kuvaaja saa näkemyksensä läpi, välillä ei. Kun oma valinta ei menekään läpi, täytyy jatkaa eteenpäin ja niellä pettymyksensä. Jokainen kuvauskeikka on vuoden lehtikuvan arvoinen, kiinnostava ja täynnä mahdollisuuksia - teoriassa nyt ainakin!

Arjen välittömiä hetkiä

Mielestäni kiinnostavinta valokuvauksessa on poseeraamattomuus. Tilanne, jossa voin itse vaikuttaa tapahtumiin vain vähän tai en ollenkaan, on soveltuvuuskoe. Tehtäväkseni jää vain seurata, miten maailma edessäni levittäytyy ja toimia sen mukaan.

Kaikenlainen kuvaa varten järjestäytyminen on silti tavallista, sillä ovathan juttukeikatkin usein ennalta sovittuja henkilöiden kanssa. En sano, etteikö tilanteen rakentaminen olisi kiinnostavaa. Henkilökuvat ovat monesti rakennettuja. Kokeiluille on kosolti mahdollisuuksia käytettävissä olevan ajan puitteissa, ja kekseliäs kuvaaja ehtii käyttämään mielikuvitustaan.

On hauskaa, että ammattini on näin hämmästellä ja tutkia maailmaa. Tehtäväni on elää mukana ja nähdä hetkiä, olipa kyse poseeratusta tai poseeraamattomasta tilanteesta.

Ratkaiseva hetki on ohi yhtä nopeasti kuin se on tullutkin. Valppaus ja ennakoiminen ovat tärkeitä työkaluja.

Henri Cartier-Bresson ei puhunut "ratkaisevasta hetkestä" vain luonnehtiakseen tilanteen huippuhetkeä, sitä, kun jotain todella tapahtuu. Ratkaiseva hetki on monien osien summa, symmetria, joka vallitsee koko kuva-alalla. Haastavinta on nähdä ja aikaansaada tämä harmonia.

Tässä muutamia hetkiä, mutta hetkiä pikemminkin tapahtumien huippuhetkinä, kuin kaikenkattavana harmoniana bressonilaisittain.

Kuvien copyright: Keskisuomalainen





































P.S. Mahtaako olla sattumaa, että suurin osa "hetken" kuvista esittää lapsia? Usein lapset ovatkin kaikkein välittömimpiä kameran edessä, sillä he eivät ymmärrä kameraan liittyvää nähdyksi tulemisen pelkoa.